Orphaned Land palaa oman kansakuntansa juurille.

Siitä on taas jonkin verran aikaa, kun viimeksi olen tänne kirjoittanut arvosteluja. On jälleen aika arvostella yksi tuore julkaisu gospel musiikin rintamalta. Tällä kertaa arvostelussa on hyvin eksoottinen kokonaisuus suoraan Israelista. Proge/folk metal-yhtye Orphaned Land julkaisi elokuussa konsepti levyn Abrahamista, joka kantaa nimeä Kna'an. Yhtye siis kirjaimellisesti palasi omille juurilleen tätä eeposta työstäessä.  Yhtye on aikaisemmilla julkaisuillaan kerännyt mainetta myös sekulaaripuolen markkinoilla, vaikka sanoma yhtyeen kappaleissa on suhteellisen suoraa. Suurta näkyvyyttä yhtye sai jo viime julkaisulla vuonna 2013 All Is One, jonka  jälkeen yhtye päätyi esiintymään Suvilahdessa järjestettävään Tuska festivaaliin vuonna 2014.
Tuorein julkaisu K'na'an on kokonaisuutena paljon yhtenäisempi tekele ja tietyllä tapaa myös enemmän uskollisempi levyn omalle konseptilleen. Orphaned Land yhtyeen musiikissa on ominaista Israelilaisen kansanmusiikin elementit ja progressiiviset rytmi vaihdokset. Vaikka kyseessä onkin metalli yhtye niin rumpali ei niinkään yritä täyttää kappaleita blastbeat kompeilla, vaan pikemminkin tuo raskaan tulkinnan kappaleisiin muilla keinoilla. K'na'an levyltä löytyy myös useampi akustisempi kappale, jotka toimivat positiivisesti konsepti levyn tarina kaaressa. K'na'an on yhtenäinen ja onnistunut musiikillinen kokonaisuus, joka vie kuulijan syvälle Abrahamin tarinaan. Voin suositella tätä levyä kaikille olit sitten raskaan musiikin, folk/kansanmusiikin tai progressiivisen musiikin ystävä, niin tulet varmasti pitämään tästä levystä.

Arvosana 5/5

Kings kaleidscope, tuo uuden merkityksen Seattlen soundiin.

Syksy tekee tuloaan ja koulut sekä työt alkavat suurimmalla osalla ihmisistä. Myös minulla. Aikaa löytyy joka tapauksessa aina uusille arvosteluille ja uusia arvioita uusilta ja vähän tutuimmilta artisteilta sekä bändeiltä on tulossa aika paljon syksyn mittaan. Tällä kertaa arvioin Seattlesta kotoisin olevan Kings Kaleidscope nimisen yhtyeen tuoreimman levyn nimeltä Beyond Control. Bändi on perustettu vuonna 2009 ja julkaisuja bändillä on yhteensä  kolme joista uusin julkaistiin tänä vuonna 2016.  Seattle on normalisti tunnettu paikkana, josta Grunge on lähtöisin. Siitä myös kaupunki on saanut nimityksen ''Seattlen soundi''. Seuraava yhtye tuo jotain lisää tuohon termiin. Tyyliltään Kings Kaleidscope tekee indie rockia jossa pystyy kuulemaan vaikutteita monista eri tyylilajeista. Eksottisimmat biisit levyllä sisältävät saksofonia, poikkihuilua ja dubstepia. Erityisesti mieleen jäänyt biisi oli levyn päättävä kappale Trackless Sea, joka alkaa hyvin rauhallisella kiippareiden mattomaisella soitolla vaihtuen täydellisen hiljaisuuden jälkeen dubstepiin. Biisien temmot levyllä vaihtelevat nopeasta, hitaampaan ja kaikkea siltä väliltä. Levyn jokainen biisi osaa yllättää omalla tavallaan ja ne kestävät kuuntelu kertoja useampaankin otteeseen. Bändi ei myöskään ole yrittänyt tehdä ainoastaan teknisesti taidokasta musiikkia, vaan sen lisäksi kappaleiden melodiat sekä teemat jäävät automaattisesti korvamatoina soimaan päässä. Tästä on hyvä ottaa mallia, jos haluaa tehdä kokeellista ja ennakkoluulotonta musiikkia, jossa on tarttuvat melodiat sekä groovet. Kings Kaleidscope on uusi tuttavuus minulle, mitä tulen jatkossakin seuraamaan aktiivisesti. Jos sydämesi palaa soulille, funkille, groovelle, folkille, bluegrassille, indielle tai kaikkien näiden sekoitukselle niin tämä yhtye on sinun valintasi. Levy sopii hyvin taustamusiikiksi illanistujaisiin, kuin matkamusiikiksi autoon, junaan tai bussiin.

 Arvosana 4/5

Manafest on modernin gospel rap-rockin lipunkantaja

Moikka vaan kaikille musiikkiharrastajille. Tällä kertaa arvioitavana pitkästä aikaa räppiä, sillä viime kerrasta on jo jonkin verran aikaa.  Kyseessä on Yhdysvalloista kotoisin oleva Manafest nimeä kantava artisti. Se mikä tekee Manafestistä erityisen tässä tapauksessa on, että tyylilaji ei ole varsinaisesti puhdasta räppiä vaan artistin musiikkiin on sekoitettu mukaan myös vahvasti hard rock, blues ja folk musiikin vaikutteita. Aikaisemmilla levyillä oli erityisesti kuultavissa vahvoja vaikutteita Rage Against the Machinen, P.O.D ja Linkin Parkin musiikista. Noin vuosi sitten julkaistu uusi levy kantaa nimeä Reborn ja on edeltäjiänsä kevyempi kokonaisuus. Itse olen seurannut Manafestin uraa vuonna 2012 julkaistusta Fighter levystä lähtien. Tuohon aikaan Fighter oli omasta mielestäni todella rohkea veto, sillä musiikkiin oltiin tuotu enemmän stadion/areena luokan fiilistä, mitä aikaisemmissa levyissä oli ollut. Tuoreinta Reborn levyä kuunnellessa huomaa, kuinka kauaksi Manafest on mennyt jopa tällä albumilla hard rock vaikutteista enemmän popimpaan sekä kokeellisempaan suuntaan. Nämä rohkeat musiikilliset ratkaisut eivät ole tehneet Manafestiä heikommaksi. Päinvastoin. Selkeästi artisti on pyrkinyt tuoreimmalla julkaisulla tekemään jotain uutta sekä virkistävää gospel räpin tarjontaan.

Levy alkaa todella koukuttavalla nimikkoraidalla, joka tuo vahvasti paikoitellen mieleen Suomalaisen Atomirotan musiikin. Tarkemmin sanottuna koko levy kuulostaa paikoitellen Atomirotalta. Tämä ei tosiaan ole huono juttu! Levyllä on myös liuta eri vierailijoita mm. lähes tulkoon jokaisella Manafestin levyllä esiintyvä Trevor McNevan Thousand Foot Krutch yhtyeestä sekä räppärit Shonlock ja Tedashii. Biitit kuulostavat hyviltä eivätkä toista itseään. Vaikka tällä levyllä ei päästä lähellekkään niitä rokkaavia sekä pomppivia fiiliksiä, mitä esim. The Chase tai Glory levyllä oli tarjottavana. On Reborn tuonut silti jotain omaa ja persoonallista gospelräpin kentälle. Riimittelyn sekä sanailun puolella Manafest ei välttämättä yllä Lecraen tai Propagandan tasolle, mutta tällä levyllä keskityin enimmäkseen musiikkiin. Se toimii ja kuulostaa hyvältä. Omat suosikki kappaleet levyltä olivat: Reborn, Let you drive, Fearless, Army, Stick to your gunz sekä Pray. Kaikille räp-musiikin ystäville! Ottakaa kuunteluun ja tutustukaa muihinkin levyihin, jos on vielä tuntematon. 

Arvosana 4/5

Windbird, Tunnelmallisen rock-yhtyeen uusi single kuunneltavissa.

Moikka! Pitkästä aikaa taas täällä uutta arvostelua kirjoittamassa. Kesä on ollut todella hektistä aikaa enkä ole valitettavasti löytänyt aikaa näiden arvioiden tekemiseen. Jokatapauksessa pyrin nyt ryhdistäytymään syksyyn päin mentäessä ja alan taas kirjoittamaan aktiivisemmin. Olen paljon miettinyt  uusia tapoja tehdä näitä julkaisuja, mutta en halua paljastaa sen enempää vaan katsoa sekä rukoilla mikä olisi paras tapa tai ajankohta näiden uusien ideoiden toteuttamiseen. Asiaan. Tällä kertaa minulla on arvostelussa kaksihenkinen eteläsuomalainen atmospheric rock-yhtye nimeltä Windbird. Bändi julkaisi nyt kesäkuun. 13 päivä uuden singlen, joka kantaa nimeä Chronicles of Orphanhood. Bändiltä on aikaisemmin tullut  EP vuonna 2015, joka kantoi nimeä Wintersleep. Bändi on osallistunut tuoreella sinkullaan myös UK Songwriting contest kisoihin ja sijoittui semi-finaaleihin, mikä on kiitettävä saavutus näin marginaaliselta yhtyeeltä. 

Chronicles of Orphanhood singlessä on kuultavissa paikoitellen samankaltaisia elementtejä, kuin proge-metal-yhtye Insomnium:kin käyttää paljon omassa musiikissaan. Musiikillisesti Windbird on kaukana metallimusiikista, mutta tunnelma yhtyeen musiikissa on vahvasti samankaltainen, mitä Insomniumin musiikissa on kuultavissa.  Itse siis pidän todella paljon Insomniumin musiikista eli tätäkin biisiä oli ilo kuunnella. Biisiin oli onnistuttu vangitsemaan melankolinen, mutta samalla hyvin toiveikas tunnelma. Pystyin selkeästi kuvittelemaan itseni istuskelemaan jonnekin lähelle Nordkappia katsoen samalla kauas horisonttiin, missä aallot paiskautuvat rantakivetykseen. Itse koen, että tämänkaltaisen musiikin yksi ydin tehtävistä, on nimenomaan luoda tunnelmaa ja maisemaa omaan mielenmaisemaamme. Musiikki ja sanoma kulkevat käsikädessä. Chronicles of Oprhanhood on musiikillisesti täynnä hienoja elementtejä sekä koukkuja. Single lohkaisuksi tämä on ollut oiva valinta, mutta jäin kuitenkin odottamaan jotain dynaamisia ta rytmillisiä muutoksia biisin loppupuolella. Jotain yllättävää jäin hieman kaipaamaan. Nämä puutteet ei kuitenkaan tee biisistä heikkoa. Kuten jo aikaisemminkin totesin niin ei tästä voi olla tykkäämättä, jos pitää nimenomaan tunnelmallisesta musiikista.  En vielä tiedä esimerkiksi, minkälainen yhtye on livenä, mutta näkisin vahvasti bändille suotuisammaksi tunnelmalliset klubikeikat, kuin päiväsaikaan soitetut ulkoilma festivaalikeikat. Ulkoilma festivaalien kohdalla bändi sopisi selkeästi telttalavoille tai myöhään yöllä soittaviin yhtyeisiin.  Windbird on pirteä uusi ilme Suomalaisen musiikin rintamalla. Suosittelen kyllä jokaiselle, joka tykkää melodiarikkaasta musiikista. 

Arvosana 4/5

Levyarvostelut genreittäin

Hei tässä on luettelo kaikista tekemistäni arvosteluista genreittäin tähän asti. Täydennystä tulossa taas ensi viikolla. Pysykä kuulolla ja muistakaa seurata tätä blogia, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista arvosteluista. Jos sinulla on mielessä joku yhtye tai artisti, joka on julkaisemassa jotain uutta materiaalia tai kyseessä on oma yhtyeesi niin lähetä minulle viestiä sähköpostiin tai facebookiin yv:eenä. Otan mielelläni vastaan kaikki uudet marginaaliset gospel julkaisut. 

Bluegrass/Folk

•  6'10
• MGTH
• Jennifer Knapp
• Rhett Walker Band
• Wovenhand

Hard/Alternative Rock

• Children 18:3
• EEWA
• Decyfer Down
• Lacey Sturm

Rap/HipHop

• Propaganda
• Beautifull Eulogy

Heavy Metal

• Sonus Corona
• Grave Declaration
• Broken Flesh
• Returned
• Stillwell
• Mantric
• Poltinmerkki

Worship

• United Pursuit & Sean Feucht

Electro music

• Nyves

Groove Funk

• Groovefem

Mikko ja kaverit matkalla taivaaseen

Suomalainen Gospel-Folk-Rock musiikkia soittava MGTH (Mikko Goes To Heaven) julkaisi vuoden 2015 marraskuussa odotetun pitkäsoiton, joka kantaa nimeä Arvokas. Levy on yhtyeen 6 ja jatkaa samaa musiikillisesti samaa linjaa, mitä aikaisemmatkin levyt. MGTH yhtyeen musiikkiin tavanomaista on ollut huomattavasti musiikillinen persoonallinen ilmaisu, mikä ei sorru perinteisen folk-rock musiikin kliseisiin. Musiikissa on selkeästi kuultavissa vaikutteita monista muistakin tyylilajeista, kuin vain kahdesta lajikkeesta. Kappaleissa on vahva kevyen ja iskevän mies ja kitara musiikin pohja, johon on taitavasti se-koitettu folkia, rockia, jazzia, funkia sekä progressiivisuutta. Laulujen sanoman lisäksi puhuvat vahvasti myös soittimet. Sähkökitaristin nerokkaat lead-kitara soitot ruokkivat korvia makealla ja rumpalin tekninen sekä monipuolisen värikästä soittoa on ilo kuunnella. Bändin sellisti on myös vahva esiin loistava elementti, mitä ilman kappaleet eivät läheskään olisi yhtä mielenkiintoisia. Jokaisella soittajalla on oma paikkansa tässä kokonaisuudessa.

MGTH yhtyeen musiikki on harmittavalla tavalla aliarvostettua. En tiedä johtuuko moinen suorasta kristillisestä sanomasta, mitä yhtye julistaa antaumuksellisesti monessa kappaleessa. Vai kenties kehno markkinointi? Oli syy mikä tahansa, minä itse suosittelen tätä yhtyettä jokaiselle vähääkään kokeellisesta sekä persoonallisesta musiikista kiinnostuneelle. Omasta mielestäni MGTH-yhtyeen musiikki pesee lattioita monilla muiden saman tyylisten sekulaaripuolen yhtyeitten tuotantoon verrattuna. MGTH ei ole tehnyt vain hutaissen jotain levyä hetken mielijohteesta vaan kyseessä on puhdasta taidetta. Levyn pystyy kokonaisuudessaan ottamaan vakavasti musiikillisesti, kuin sanoituksellisestikin. Erityisesti mieleen jääviä kappaleita levyllä olivat Anna Leipää, Luoja Kutsuu, Koti Ei Olekaan Täällä, Arvokas, Kansikuvatyttö ja Kumpa Ei.

Arvosana 5/5

Virret sludge/prog-metal tyylillä tulkittuna (Mantric)

Norjalainen Mantric on tietääkseni harvoja kristillisiä yhtyeitä,  jotka soittavat sludge metallia. Aivan oikein! Tämä tarkoittaa todellakin sitä, että kristillinen musiikki tarvitsee enemmän värejä. Kuuntelu kokemuksena Mantric yhtyeen uusin levy Sin oli, mitä ainutlaatuisin ja mielenkiintoisin teos. Sin julkaistiin viime vuonna 2015 ja aikaisempia tuotoksia yhtyeeltä löytyy  yksi pitkäsoitto vuodelta 2010. Bongasin kyseisen bändin Nordic Fest 2015 kooste pätkältä ja vaikutti sen verran lupaavalta soitinyhtyeeltä, että en epäillyt hetkeäkään yhtyeen arvioon ottamista. Mantric on perustettu jo vuonna 1991, mutta tosiaankin ensimmäiset julkaisut ovat tulleet ulos vasta 2000-luvun puolella. Yhtyeen alkuperäinen kotikaupunki on jossain eteläisessä Norjassa sijaitseva pieni kaupunki, mistä ei kerrota juuri sen tarkemmin.  Nykyinen kotikaupunki on joka tapauksessa Oslossa. 

Puhuttaessa kristillisestä Sludge/proge metallista tämä on tietääkseni ainoa, joka kyseistä tyylilajia soittaa. En ole vielä tähän päivään mennessä törmännyt toiseen vastaavaan, mikä on omasta mielestäni harmillista.  Tästä edellä mainitusta kontekstista tarkasteltuna tämä levy, ja bändi nousee aivan omaan arvoonsa kristillisen musiikin kentällä sen ainutlaatuisuutensa vuoksi.  Levy on kokonaisuudessaan hyvin yhtenäinen ja soitto, sekä laulu on erittäin monipuolista. Levyltä löytyy hitaita ja raskaita kappaleita, kuin myös kappaleita joissa on enemmän tempoa sekä aggressiota. Esimerkiksi levyn ensimmäinen biisi FaithFaker on hyvin tunnelmoiva ja progressiivinen. Levyn viimeinen kappale Black Eyes taas vuorostaan on komppi maailmalta nopea ja musiikillisesti hyvin tekninen. Lyhyesti sanottuna tässä on yksi esimerkki gospel yhtyeestä, joka yrittää luoda ja tuoda jotain uutta lajiketta pöydälle. Lainaten vielä loppuun Suomalaista sketsisarja Kummelia '' Ei karhukaan riehu koko aikaa vaan se vetää puolukoita välillä''.  Tässä kontekstissa tällä lainauksella haluan sanoa, että ei ketään kiinnosta aina  tehdä samoja juttuja mitä muutkin ovat jo tehneet. Välillä on virkistävää tuoda pöytään jotain uutta. Tulet varmasti pitämään tästä yhtyeestä jos suosikkejasi ovat: Mastodon,  Kylesa, Mantar ja  Kvelertak. 

Arvosana 5/5